Matin blogi

Muutama vuosi sitten saavuin alkusyksyn vesisateessa muhkuraisen hiekkakentän laidalle. Kenttää ei oltu asianmukaisin välinein hoidettu enää aikoihin, mutta epäilemättä se oli vuosien varrella toiminut paikkana monille unohtumattomille sankariteoille. Maaliverkot heiluneet tärkeistä maaleista ja lähiseudut raikuneet ilon huudoista, kenttä varmaan myös kastunut pettymyksen kyyneleistä. Kalkilla vedetyt jalkapallokentän rajat näkyivät hädin tuskin, koska suurin osa kalkista oli jäänyt voikukkiin ja muihin rikkaruohoihin, tämä oli jo tiedossa kauden aikaisempien pelien perusteella, mutta ei latistanut mitenkään tunnelmaa. Kentälle kävellessä kuului jo kauas iloinen pelin melske, poikien ja valmentajien huudot.