Matti Kajula Oy:n asiakkaat ovat eri aloilla toimivia kotimaisia teollisuusyrityksiä. Osa asiakkaista, ja muista yhteistyökumppaneista, harjoittaa vientiä ja osa toimii pelkästään kotimarkkinoilla. Tämä lähtökohta antaa minulle mainion mahdollisuuden seurata, omalta pieneltä aitiopaikaltani, teollisuuden ja talouden kuulumisia. Lyhyesti sanottuna, tavaraa pakataan vaikkapa kuormalavoille silloin kun sitä lähetetään, ei silloin kun tavara seisoo tai sitä ei ole valmistettu. Onneksi ainakin vielä pakattavaa on riittänyt mukavasti, huolestuttavista uutisista huolimatta. Asiakasyrityksiä minulla on reilut viisikymmentä, joten ainakin näin monelta tähystyssuunnalta uutisia kantautuu. Näistä lähtökohdista en voi kuitenkaan asiantuntevasti muodostaa kantaa tai kommentoida eurooppalaisia tai kansainvälisiä kuulumisia, mutta toki sitäkin yritän heti kun kerrottavaa tulee mieleen.

Kotimaisten ja ulkomaisten poliitikkojen esiintymiset eivät ole merkittävästi tilanteen perussyitä korostaneet, ajaahan jokainen poliitikko ensisijaisesti omaa poliittista asiaansa, usein henkilökohtaista, parhaimmillaan jopa kansallista (huippuna tietysti muuan Berlusconi, joka avoimesti myönsi ajavansa Italian etua siinä sivussa kun ajaa omaa etuaan). Myöskään talouden ammattilaiset, yksittäiset gurut tai instituutiot, eivät ole yksimielisiä tilanteesta, sen syistä, vakavuudesta tai mahdollisista ratkaisukeinoista. Näin ollen en ole saanut asiaa koskevia palikoita kohdalleen edes omassa päässäni, ainakaan vielä.

Uskon ottaneeni aimo harppauksen kohti suurempaa mielenrauhaa kun luin professori Vesa Puttosen kirjoituksen jostakin, en nyt kyllä muista mistä, lehdestä. Hän muistutti, että jo satojen vuosien ajan USA:n talouskasvun perustekijöitä on ollut työvoiman vapaa liikkuvuus avautuneiden työpaikkojen perässä osavaltiosta toiseen ilman vahvoja esteitä. Euroopassahan tällaista tilannetta ei ole. Nyt kun Saksassa on työvoimapula ja Espanjassa työttömyyttä, eivät nämä kaksi asiaa kuitenkaan kohtaa kulttuurieroista ja erilaisista lakipykälistä johtuen, lyhyesti siis liittovaltiorakenne vs. kansallisvaltiorakenne. Puttosella oli muitakin järkeenkäypiä ideoita, mutta tämä oli minulle juuri nyt osuvin ja kannustaa jatkossakin seuraamaan asiaa koskevaa keskustelua. Kannattaa tuntea vähän historiaa, että ymmärtää nykypäivää, eikös joku helleeni jo joskus niin sanonut.

Niin, miltä tilanne näyttää juuri nyt sieltä sinulta päin katsottuna?