Matin blogi

Muistan miettineeni yrittämistä vaihtoehtona jo opiskeluaikoinani Oulun yliopiston teknillisen

tiedekunnan Taloustieteen osastolla 90-luvun alussa.

Matti Kajula Oy:n asiakkaat ovat eri aloilla toimivia kotimaisia teollisuusyrityksiä. Osa asiakkaista, ja muista yhteistyökumppaneista, harjoittaa vientiä ja osa toimii pelkästään kotimarkkinoilla. Tämä lähtökohta antaa minulle mainion mahdollisuuden seurata, omalta pieneltä aitiopaikaltani, teollisuuden ja talouden kuulumisia.

Meidän perheessä on ollut koira tai koiria vuodesta 1997. Jotkut tutut ovat vuosien varrella kyselleet minulta, että missä vaiheessa minusta on tullut koiraihminen, tai että onko niistä mitään hyötyä. Aluksi kysymykset tuntuivat ihan perustelluilta, mietinhän samaa itsekin. Nykyään en enää mieti koko asiaa, vaimo on miettinyt asian valmiiksi minun puolestani. Koira tai koirat kuuluvat meidän perheen arkeen ihan samanlaisena tuttuna asiana, melkein itsestään selvyytenä, kuin jääkaappi, ovi tai matto. Ne kulkevat pitkin taloa, tekevät toisinaan niin kuin käsketään, toisinaan taas oman mielensä mukaan. Huolehtivat äänekkäästi ruoka-aikansa ja muutamat muutkin erityiset toiveensa. Nyt on jo neljäs saman sukuhaaran sukupolvi menossa, mikäli mitään mullistavaa ei tapahdu, tulee vielä viides ja varmaan kuudeskin. Ja oletettavasti aika pitkälti sama meno jatkuu. Muutamat hetket ja tapahtumat jäävät jostain syystä elävästi mieleen, siihen ei tarvita mitään erikoista, jotkut hetket vain ovat ainutlaatuisia.

Muutama vuosi sitten saavuin alkusyksyn vesisateessa muhkuraisen hiekkakentän laidalle. Kenttää ei oltu asianmukaisin välinein hoidettu enää aikoihin, mutta epäilemättä se oli vuosien varrella toiminut paikkana monille unohtumattomille sankariteoille. Maaliverkot heiluneet tärkeistä maaleista ja lähiseudut raikuneet ilon huudoista, kenttä varmaan myös kastunut pettymyksen kyyneleistä. Kalkilla vedetyt jalkapallokentän rajat näkyivät hädin tuskin, koska suurin osa kalkista oli jäänyt voikukkiin ja muihin rikkaruohoihin, tämä oli jo tiedossa kauden aikaisempien pelien perusteella, mutta ei latistanut mitenkään tunnelmaa. Kentälle kävellessä kuului jo kauas iloinen pelin melske, poikien ja valmentajien huudot.

Meidän lapsiperheessä on kotityöt jaettu toimivasti: Etupäässä vaimo huolehtii niistä, mutta minullekin tekemistä riittää. Toisinaan joudun venymään erikoisosaamista kaipaaviin suorituksiin. Sellainen sattui tässä jokin aika sitten, kun olin lähdössä ruokakauppaan ennen juhlapyhiä aikamoisen pitkän ostoslistan kanssa.

Lueskelin Turun Sanomista professori Alf Rehnin napakkaa kolumnia ja mielessäni nyökkäilin hyväksyvästi. Ihmiset tottuvat nopeasti uusiin asioihin, varsinkin jos ne ovat luonteeltaan mukavia ja elämää helpottavia.